Kuluneen viikon aikana havahduin taas monesti kuinka moni asia oli ennen paremmin.
Asioidessani pankkiin jouduin kertomaan puhelimessa robotille mitä asiani koskee. Robotille! Täytyy sanoa, että ei ollut kovin luonteva keskustelu. Lopulta robotti ohjasi minut jonottamaan ja totesi jonotusajan olevan niin pitkä, että päätin jättää soittopyynnön. Olisi ehkä kannattanut jonottaa, sillä nyt olen odottanut robotin lupaamaa puhelua jo neljä vuorokautta.
Kaupassa havahduin kun vanha ihminen ohjataan muutaman ostoksen kanssa itsepalvelukassalle. Vanhus, joka ei näyttänyt lainkaan kiireiseltä ja vanhus, joka voi kärsiä yksinäisyydestä ja nauttia arjen pienistäkin sosiaalisista kanssakäymisistä, ohjataan näistä heidän vähäisistäkin sosiaalisista kanssakäymisistä pois!
Lentokentillä on menty jo ajat sitten siihen, että ihmisikohtaamisia ei tarvita kuin turvatarkastuksessa. No, niissä ne ihmiskohtaamisen puutteet onkin sitten kompensoitu, sillä jokainen turvatarkastukseen saapuva syynätään kyllä sitten niidenkin edestä. Tosin nämäkin tapahtuu lähinnä sanaakaan vaihtamatta.
Monen lapsen ja nuoren sosiaalinen elämä tapahtuu koulun ulkopuolella lähinnä vain virtuaali ystävien kanssa, kun tämän päivän lapset ja nuoret pelaavat yksin huoneissaan tietokonepelejä heidän ”virtuaali ystäviensä” kanssa.
Kuntosaleille tulee kokoajan enemmän ja enemmän virtuaalitunteja.
Edellämainitut asiat saavat minut surulliseksi. Mietin vain, että kuinka tulevat sukupolvemme tulevat pärjäämään sosiaalisissa tilanteissa? He asioivat vain verkossa, keskustelevat robottien kanssa ja leikkivät virtuaali ystävien kanssa pelikonsolien välityksellä. He tilaavat ostoksensa netistä ja kaupoissa asioivat itsepalvelukassoilla. Kumppanit etsitään Tinderistä. Ihmisten kanssa aidot kohtaamiset tulevat tulevaisuudessa aiheuttamaan todennäköisesti saman hämmennyksen tunteen kuin mitä meille aiheuttaa keskustelu nyt robotin kanssa. Koska siihenhän me olemme kovaa vauhtia menossa. Nyt jo aletaan elää aikakautta kun naapuria ei edes tervehditä ja silmiin katsominen on tänä päivänä intiimimpää kuin yhdyntä. Huolestuttavaa! Todella huolestuttavaa.
Ja vielä lopuksi ikävöin menneiden aikojen viikonpäivää sunnuntaita. Sunnuntait pyhitettiin ennen lepopäiviksi ja pyhitettiin usein aikaa perheelle. Ennen ei ollut sopivaa häiritä sunnuntaisin ystäviä, naapureita tai kollegoja turhilla puhelinsoitoilla. Nykyään tässä ylisuorittamisen multihuipentuma kulttuurissa ei edes tunneta sanaa pyhä. Sunnuntai on päivä siinä missä muutkin ja sinun tulee olla tavoitettavissa 24/7 myös sunnuntaisin! Onko muuten sattumaa, että työuupumukseen sairastuu yhä useampi ja burn out on uusi kansantauti.
Tunnen usein syntyneeni väärälle aikakaudelle.
(kuvat Petri Naukkarinen Photography)
