Viime tekstissä kerroin dieetin sivuvaikutuksista arkeeni. En voi valehdella etteikö dieetillä olisi nälkä, väsy, huumori on toisinaan hyvinkin rajallinen ja välillä tuntuu, että kokoajan saa olla valmistamassa seuraavien päivien eväitä. Tai ne hetket kun juokset Pispalan portaita ylös ja alas vesisateessa klo 6 aamulla kun toiset kääntää vasta kylkeä. On myös niitä päiviä kun vannoo itselleen ettei ikinä enää!
Mutta kisalavalla kaikki ne huonot päivät ja väsymys unohtuu. Sillä hetkellä kun sä nouset kisalavalle se kova työ todella palkitaan. Tulokset palkitsee. Muistaa ne hetket kun on ollut lähellä luovuttaa ja muistaa ihmiset, jotka suhun ei uskonut. Mutta se tunne kun sä olet kaikesta huolimatta jälleen antanut itsestäsi kaikkes ja raivannut tien jälleen omiin tavoitteisiin. Sitä fiilistä ei vaan voita mikään!
Kunnianhimoisena ihmisenä nautin kun elämässä on haasteita. Tässä lajissa kilpaillaan toki muita vastaan, mutta ennen kaikkea kilpailen itseäni vastaan. Keskityn vain omaan tekemiseeni. Jokaisessa kisassa pyrin antamaan itsestäni siihen mennessä parhaan version.
Urheilu on aina, jo ihan lapsuudesta asti ollut mulle henkireikä ja tapa purkaa niin hyvät kuin huonot päivät ja hetket. Nautin myös siitä hyvänolon tunteesta, mitä oikea ruokavalio ja säännölliset ruokailuajat tuo mukanaan. Ja ennen kaikkea liikunta. Elixia onkin mulle jo kuin toinen koti. Sen lisäksi, että treenaan siellä päivittäin, siellä on monet itkut itketty ja monet naurut naurettu. Laji todella yhdistää ja olen matkan varrella saanut tutustua aivan ihaniin ihmisiin ja saanut matkalla paljon sydänystäviä. Tämä siis todella antaa enemmän kuin ottaa enkä päivääkään vaihtaisi pois. Eikä tässä tule koskaan valmista, joten aina voi kehittää itseään.
Väitän, että Fitness on myös aikanaan pelastanut mut varmalta romahtamiselta. Se on siis mulle paljon enemmän kuin vain treeniä. Fitness on mulle elämäntapa ja kantava voima. Se on iso osa mua.
❤️
