Laji jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan ja mielestäni se tekee tästä vieläkin hauskempaa, seurata sivusta kuinka vahvoja mielipiteitä ihmisillä lajista on ja kuinka se herättää niin voimakkaita tunteita. Myös kisakunto kisaväreineen on toisille suuri kauhistus kun taas toiset ihannoi. Vaikka kisakunto, niinkuin kisavärikin kuuluu lajiin ainoastaan sen kisan mittaisen hetken verran:D Toisaalta lajin aiheuttamat tuntemukset ihmetyttääkin, sillä fitness ei ole nälkää näkemistä vaan kovaa urheilua ja terveellisiä elämäntapoja. Kurinalaisuutta vaaditaan kyllä ja kisadieetillä se sisu todella punnitaan, mutta kisadieetti on vain yksi osa lajia. Jos fitness olisi pelkkää kisadieettiä en minäkään tätä harrastaisi!
Olen aina urheillut paljon, aloitin jo pienenä baletin ja opin jo alle kouluikäisenä kuinka liikuntaan voi purkaa niin hyvät kuin huonot fiilikset ja liikunta on aina ollut mulle henkireikä. Monesti liikunta on ollut myös se kantava voima. Olen ikäni tanssinut, harrastanut ja ohjannut itsekin aerobicia ja kun vihdoin löysin kuntosaliharrastuksen, se tuli elämääni jäädäkseen.
Olin itse kuulunut niihin, jotka kauhistelivat kisavärejä ja alhaisia rasvaprosentteja kisalavalla, mutta samaan aikaan ihailin ja kunnioitin kilpailijoiden sisua ja epäilin, ettei minusta olisi ikinä niin kurinalaiseen elämään. Uteliaisuuteni lajia kohtaan heräsi oman harrastukseni sekä omien tavoitteideni myötä. Kunnianhimoisena ihmisenä lopulta päätin haastaa itseni. Halusin nähdä mitä laji ihan oikeasti on, mitä se todella vaatii ja ennenkaikkea onko minusta siihen? En halunnut arvostella lajia mistä kaikki puhuivat kun en itse todella tiennyt mitä se on. Treenasin paljon, mutta en tiennyt mitä fitness oikeasti on. Päätin, että teen yhden fitness matkan. Mutta niinhän siinä kävi, että laji vei mennessään ja vei tän tytön sydämen<3
Yllätys oli suuri kun ei tarvinnutkaan nähdä nälkää, vaan päinvastoin, piti opetella syömään enemmän ja usein. Sitä nopeasti myös huomasi kuinka jaksoi paljon enemmän kun ruokavalio on oikea ja pian jäikin koukkuun siihen hyvään oloon mitä oikea ja säännöllinen ruokavalio ja liikunta sai aikaan. Olin aina liikkunut paljon mutta syönyt väärin ja aivan liian vähän!
Itse en suosittele varsinaista kisaamista muille, sen pitää lähteä omasta halusta. Laji vaatii niin kovan pään, että monille tiukka kisadieetti eikä kisaaminen yksinkertaisesti sovi. Fitness on itselleni elämäntapa ja kisat tuovat lisämotivaatiota kun on selkeät tavoitteet ja päämäärä. Laji todella yhdistää ja olen saanut matkan varrella muista kilpailijoista aivan ihania ystäviä. Lajissa palkitsevinta on kehittyä ja haastaa itseään sekä ylittää omia rajojaan. Tässä ei ole ikinä valmis, aina on parantamisen varaa ja on ollutkin ihan äärettömän hienoa oppia lajista sekä itsestään joka kisadieetillä jotain uutta!
Muistan kuinka ennen ensimmäisen lapsen syntymää minua varoiteltiin kuinka tulen lihomaan ja ”pilaamaan” kroppani. Kun raskauskiloja ei jäänytkään, vedottiin nuoreen ikääni ja toisen lapsen kohdalla varoiteltiin, että nyt ne kilot sitten tulevat ja pysyvät! Olen tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin ennen lapsiani, joten kaikki on pitkälle itsestä ja elintavoista kiinni. Kuitenkin tärkeintä on mielestäni se, että jokainen on sinut itsensä kanssa ja saa olla ja elää juuri sellaisessa kropassa missä juuri itse viihtyy. Mielestäni ei ole kenenkään oikeus arvostella tai tuomita toisten elämänvalintoja, olivat ne sitten himourheilija, sohvaperuna tai jotain siltä väliltä. Pääasiahan tulisi olla, että jokainen tekee asioita mistä tulee itse onnelliseksi ja mistä itse nauttii. Sillä ne on ne asiat jotka heijastuvat myös ympärillemme. Kun saamme tehdä asioita mistä nautimme ja olla juuri sellaisia mitä haluamme olla.
Tottakai odotan, että dieetin jälkeen saan vähän herkutella ja ottaa hieman rennommin. Mutta tällä hetkellä nautin vielä nämä pari viikkoa matkastani kohti omia tavoitteitani.
Mitä ikinä teetkin, tee se itsesi takia, älä muiden<3
