Olin miettinyt jo seuraavan blogin aiheen valmiiksi ja kuin tilauksesta sattui tv:stä tulemaan Yökylässä Maria Veitola. Maria kyläili taiteilija pariskunnan Sami Yaffan ja Meeri Koutaniemen luona ja jakso sai minut pauloihinsa.
Olin päättänyt kirjoittaa omasta taiteilija sielukkuudestani ja siitä kuinka vaikeaa on löytää kumppani, joka ymmärtää sun erikoisen sielun, ymmärtää sun työn esiintyjänä ja kiertolaiselämän, omistaa yhtä haastavan ajatusmaailman, haluaa todella keskustella ja mennä pintaa syvemmälle ja joka ei yritä tukahduttaa sua laittamalla sua väkisin ”normaaliin” muottiin, vaan jolle olet kokonaisuus.
Katson nykyään harvoin tv:tä, mutta nyt suorastaan jäin tv:n pauloihin. Sami Yaffa ja Meeri Koutaniemi lumosivat minut. Ei heti tule mieleen toista paria jotka ovat sivullisesta kuin luotu yhteen! Heistä todella huokui sielukkuus sekä samankaltaisuus! Mahtavaa katsoa kuinka kaksi taiteilijasielua palapelin tavoin täydensivät toisiaan. Päälimmäisenä tuli fiilis että Wau, mä haluan just tollasta!! Toiselle tulisi voida olla puuttuva palanen juuri sellaisena kuin todella on, joutumatta tuntemaan tarvetta muuttaa itseään.
Olen liian monta kertaa yrittänyt olla parisuhteessa, jossa mua on kerta toisensa jälkeen hyvin nopeastikin yritetty muuttaa. Taiteilijasielukkuuttani on yritetty tukahduttaa ja työtäni esiintyjänä on pidetty ”väliaikaisena” ja vaiheena kunnes löydän jotain ”normaalia”. Ei, työni ei ole väliaikaista ja minulle itselleni se on täysin normaalia. Olen syntynyt esiintyjäksi ja tehnyt sitä koko ikäni ja tiedän, että tulen myös tekemään luovaa työtä lopun ikäni. Yhtään väheksymättä, minua vain ei ole luotu 8-16 työhön. Suorastaan tukahdun jos yritän elää -muiden mielestä- tai -muiden mieliksi- ”normaalia elämää.” Ja tässä todella alleviivaan, että elämäni on itselleni täysin normaalia! Mutta monille muille ei. Elämääni hämmästellään jatkuvasti ääneen. Kyllä, kierrän ympäri Suomea (toisinaan ympäri Eurooppaa) keikoilla, esiinnyn mm. useiden eri artistien taustalla, välillä saatan olla hyvinkin räväköissä otsikoissa, käyn kuvauksissa, tanssin, olen missiemo, kotiäiti, fitnessurheilija, välillä esiinnyn babe-kuvauksissa ja olen myös energiahoitaja. Minulle kaikki edellämainittu on vain ja ainoastaan täysin normaalia elämää. Myös se, että roolit vaihtuu, mutta jokainen näistä rooleista on iso osa minua. On ihmisiä jotka haluavat minusta vain jonkun tietyn edellämainitun roolin, mutta oman elämäni rikkaus piileekin siinä, että nuo kaikki ovat yhtä kuin minä. Siksi ulkopuolisten kommentit elämäni erikoisuudesta hämmästyttää, toisinaan jopa loukkaa, sillä tällainen minä olen!!
Olen pienestä asti aistinut olevani erilainen kuin muut. Olen aina ollut jonkinlainen taiteilijasielu. Jo ala-asteella muistan kun jäin koulutiellä vain ihailemaan talvisia puita, postikortti maisemia ja saatoin pysähtyä pitkiksikin ajoiksi vain nauttimaan luontoäidin tarjoamasta kauneudesta. Ikätoverini eivät ymmärtäneet tätä kun minä puolestani en ymmärtänyt miten he eivät minun tavoin halunneet ihailla talvisia lumen peittämiä kauniita puita, eivätkä tunteneet samaa suunnatonta iloa niin upeasta luonnon tarjoamasta kauneudesta. Yläasteella kuvaamataidon opettajani, joka oli itsekin taiteilija, osti minulta muilta oppilailta salaa tunneilla tekemiäni töitä. Hän piti kovasti töistäni mitä tein, arvosti taiteellisuuttani ja kannusti pitämään siitä aina kiinni.
Tempperamentiltani saatan olla toisinaan hyvinkin haastava, joten tarvitsen rinnalleni vahvan kumppanin. Vahvan tempperamentin vastapainona olen äärettömän energiaherkkä (tästä voit lukea lisää uusimmasta Sielun Peili-lehdestä, josta edellisessä postauksessa kirjoitin). Nautin hiljaisuudesta ja yksinolosta, joka on hyvää vastapainoa työlle, jossa saan niin paljon huomiota. Olen kuitenkin ikuinen seikkailija, siksi nautinkin suuresti työstäni, jossa saan reissata, nähdä uusia ihmisiä, uusia paikkoja. Mutta ehkä juuri työni luonteen vuoksi nautin kotona olosta ja haaveilen, että tulevaisuudessa vanhoilla päivilläni asun vanhassa kartanossa, jossa minulla on oma ateljee, jonne voin sulkeutua päiväkausiksi toteuttamaan luovaa työtä täydellisen hiljaisuuden ja maaseudun rauhan vallitessa ympärilläni. Rakastan maalaamista, mutta sille ei ole ollut valitettavasti viime vuosina aikaa.
Tempperamenttinen, määrätietoinen, energiaherkkä taiteilijasielu. Nuo sanat kuvastaa minua hyvin. Sellainen minä olen. Onneksi en ole antanut kenenkään laittaa minua mihinkään muottiin, jotta olisin heille sopivampi tai ’normaalimpi’. Erilaisuus on rikkaus. Kenenkään ei pitäisi yrittää muuttaa toista. Nautitaan ja ollaan kaikki ylpeitä erilaisuudesta.
(Kuvat Mainosstudio Sanna H.)
