Viime päivinä on saatu lukea taas otsikoita mitä ei haluaisi lukea. Ensin monien lapsuudensankari ja heti perään koko kansan suosikki ovat poissa. Molemmat lähtivät täältä aivan liian aikaisin. Sanattomaksi vetää.
Olen ollut Matti Nykäsen kanssa monesti samoilla keikoilla esiintymässä ja se Matti jonka minä keikoilla tapasin, oli mies kohuotsikoiden takana, aina ystävällinen muille, hieman ujo ja hän teki aina suuren vaikutuksen sympaattisuudellaan. On todella sääli ettei hän itse viimeisinä vuosinaan saanut tuntea Suomalaisten arvostusta, mikä vasta hänen poismenonsa jälkeen on noussut esiin. Hän olisi todella ansainnut sen kaiken kunnioituksen ja arvostuksen jo eläessään.
Toisen koko kansaa koskettavan uutisen saimme lukea tänään kun Olli Lindholm oli menehtynyt äkillisesti. Uutinen Ollin poismenosta oli pysäyttävä. Ollin tapasin vuosien aikana useasti monessakin eri yhteydessä, hän oli myös kerran minulle järjestetyillä yllätys syntymäpäivilläni esiintymässä. Myös Yön keikoilta vuosien varrelta on kauniita muistoja. Yön musiikissa elää paljon muistoja, jotka eivät koskaan kuole. Kun kuulin Ollin poismenosta, elämän raadollisuus iski vasten kasvoja. Vaikka en häntä henkilökohtaisesti tuntenut, itku meinasi tulla kun radiosta alkoi soimaan Särkyvää. Tuntui vaikealle mennä ohjaamaan ryhmäliikuntatuntia kun pää oli täynnä ajatuksia elämän raadollisuudesta. Miksi niin nuoria ihmisiä otetaan pois täältä ihan liian aikaisin, varoittamatta? Ihmisiä, joilla olisi vielä niin paljon annettavaa täällä.
Nämä uutiset on koskettaneet varmasti monia Suomalaisia ja koskettaa varmasti vielä pitkään. Elämä on niin hauras. Tällaisten asioiden äärellä sitä pysähtyy miettimään elämää syvällisemmin ja ymmärtää kuinka jokaisesta hetkestä tulisi täällä nauttia. Kuinka mitään ei tulisi ikinä pitää itsestäänselvyytenä. Elämä ei saisi ikinä olla vain pelkkää suorittamista päivästä toiseen vaan matka, jonka jokaisesta askeleesta tulisi nauttia. Tulisi viettää entistä enemmän aikaa läheisten ihmisten kanssa, välttää riitelyä ja paljon enemmän pitäisi muistaa sanoa lähimmäisilleen kauniita asioita. Tuntuu niin lohduttomalta ajatus, että ikinä et tiedä milloin sanot toiselle ne viimeiset sanat tai milloin koette viimeistä kertaa ne yhteiset hetket.
Kevyet mullat näille kansan suurille sankareille. Levätkää rauhassa ja paljon voimia heidän kaikille läheisilleen❤️
