Ihminen on kyllä kumma olento. Me ymmärretään asioiden merkitys yleensä vasta kun ollaan menetetty tai menettämässä jotain.
Olen lukinnut seuraavat fitness kisat jo kesälle ja pienen levon sekä harkinnan jälkeen siis jatkoin kisadieettiä. Nyt kuitenkin kroppa on pistänyt kapuloita huolella rattaisiin.
Minulla on pienestä asti ollut astma, joka on pysynyt kurissa kunhan pysyttelen poissa kissojen ja hevosten lähettyviltä, vältän kovaa stressiä, heinää tai muita mille olen pahasti allerginen. Astma on kuitenkin ilmoittanut olemassa olostaan aina viimeistään silloin kun pihakoivut puhkeaa kukkaan. Eikä kyse ole mistään ihan pikku nuhasta minkä siitepölyt minussa aiheuttaa vaan hengitystiet menee aivan tukkoon, silmät vuotaa ja minulle nousee lämpöä. Öisin en saa nukuttua kun en saa kunnolla henkeä vaikka käytössäni on kaksi eri inhalaattoria ja allergialääkkeet vielä siihen päälle. Olen koittanut nyt levätä, ottaa iisisti ja odottanut, että keho taas tottuu kesään, mutta oireet on vain pahentunut. Eikä ihme. Uutisissa on nyt useasti kerrottu, että tänä vuonna on pahin siitepölykukinta ja allergiat aikoihin.
Tänään koitin silti taas yhden valvotun yön jälkeen päästä normaaliin treenirytmiin kiinni. Lähdin vain päättäväisesti tekemään aamuaerobista kun kelikin on mitä loistavin! Kuitenkin jo pienen matkan jälkeen huomasin, etten voi jatkaa matkaani enää yhtään kauemmas vaan piti nopeasti nöyränä palata kotiin hengittämään keuhkoja avaavaa lääkettä.
Nielin karvaan tappion ja päätin mennä hetkeksi takapihalle nauttimaan auringosta ja parantelemaan oloani. Se nautinto kesti ehkä viisi minuuttia kun silmät alkoivat reagoida niin pahasti, että piti siirtyä sisätiloihin, jotta sain ne lopulta rauhoittumaan. Lämpökin oli taas noussut.
Tässä kohtaa syö fiilistä kyllä todella!! Kova halu päästä treenaamaan ja tavoite kiiltää silmissä. Mutta mitään et voi tehdä. Paitsi odottaa. Urheilijalle todella kova paikka se epävarmuus kuinka asettamiesi tavoitteiden käy. Kun kroppa ei tee yhteistyötä mutta luonne ei anna periksi luovuttaa vaan meet aina kaikessa vaikka läpi harmaan kiven.
Nyt ei auta kuin odotella vesisadetta, jolloin pahimmat pölyt huuhtoutuu sateen mukana ja pystyisi taas hengittämään ja treenaamaan. Kesä on ihmisen parasta aikaa mutta nämä allergiat ei! Taas sitä osaa arvostaa omaa terveyttään. Terveys kun ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Kyllä se aina muistuttaa jos sen meinaa unohtaa!
