Kun kisakausi on saatu päätökseen, on ollut aikaa miettiä mikä fitneksessä on mikä minua niin kovasti kiehtoo.
Fitness näyttää ulkopuolisen silmin varmasti olevan yhtä Barbie-leikkiä. Mutta leikki tästä lajista on kaukana ja monilla ihmisillä on todella kaunisteltu kuva lajista.
Kisalavalle astuminen vaatii kuitenkin kovaa työtä 24/7.
Jo useasti kisanneena voin vain todeta, että ei se laji siitä helpommaksi muutu.
Vaikka toki sitä oppii lajista ja kehosta kokoajan lisää, mutta se ei tee hommasta sen helpompaa.
Itselleni tämä viimeisin kisadieetti oli tähän mennessä monellakin tapaa rankin. Oli muutaman kerran jopa hyvin lähellä etten jättänyt leikkiä kesken.
En myöskään halunnut tällä kertaa tehdä dieetistä mitään numeroa, vaan halusin keskittyä siihen kaikessa rauhassa eikä moni edes varmasti tiennyt dieetistäni kuin vasta kun tein jo lähtöä Saksaan.
Pidin välillä myös some taukoa ja keskityin oleelliseen. En ottanut juurikaan edes kuvia dieetin aikana, sillä minua alkoi ärsyttää se pinnallisuus mitä lajin ympärillä on.
Kuvataan jokainen kana ja parsakaaliannos ja raportoidaan joka päivä salikuvan kera, että treeni on tehty.
Itse en tee tätä siksi, että saan jakaa salikuvia sosiaalisessa mediassa vaan teen tätä intohimosta ja rakkaudesta lajiin.
En tee tätä ollakseni parempi kuin muut.
Fitness ei ole itselleni myöskään vain hetken harrastus vaan elämäntapa ja intohimo.
Toki elämässäni on paljon muutakin.
Nämä olivat nyt seitsemännet bikini fitness kisani, joten väitän, että tiedän lajista jo aika paljon, mutta lajin suola onkin siinä, että kokoajan oppii ja kehittyy lisää ja valmista ei tule ikinä.
Mutta mielikuva, että tämä olisi vain korkokengissä kävelyä, svarowskeja ja yhtä hymyä on täysin harhaanjohtava.
Treenit ja ruokavalio suunnitellaan huolellisesti ja niitä noudatetaan joka päivä tunnollisesti. Pyhät tai läheisten merkkipäivät tai edes omat merkkipäivät eivät ole syy lipsua vaan ohjelmaa noudatetaan viikonpäivästä riippumatta.
Toki dieetilläkin on tankkauspäivät, mutta valmentaja antaa ne kunnon tarpeiden mukaan eikä kissanristiäisten mukaan. Olen itse ollut kuluneina vuosina kisadieetillä niin jouluna, pääsiäisenä, vappuna, uutena vuonna, äitienpäivänä, syntymäpäivänä jne. Yleensä se on läheisilleni vaikeampaa kuin itselleni.
Kun käy töissä, opiskelee ja on lapsia, siinä saa suunnitella huolellisesti koko viikon treenit ja aikataulut etukäteen sekä valmistaa seuraavien päivien ruoat hyvissä ajoin edellisinä päivinä, sillä treeneistä ja ruokavaliosta ei lipsuta jos tavoite on nousta kisalavalle. Sooloilla ei voi.
Dieetin loppua kohti treenimäärät usein lisääntyy kun otetaan mukaan aerobiset ja ruokavalio myös kiristyy dieetin edetessä.
Kehonhuollon ja unen tärkeys korostuu dieetillä entisestään.
Tässä vaiheessa yleensä myös energiatasot laskee ja myös sosiaalinen elämä dieetin lopussa väkisinkin vähenee. Siirrytään siihen kuuluisaan fitnesskuplaan.
Dieetillä sitä on hieman poissaoleva, hajamielinen ja välillä on päiviä tai jopa viikkoja kun on niin uupunut, että jopa ylimääräinen puhuminen voi tuntua ylitsepääsemättömän raskaalta.
Lopussa saattaa yöunet kärsiä nälän vuoksi ja kroppa alkaa käydä ylikierroksilla, sillä se viedään kisadieetillä äärirajoille.
Monet puhuu kisadieetistä kaunistellen. Sanotaan että se ei tunnu missään, ei väsytä, ei ole nälkä, ei ole mielitekoja, parsakaali on kaikkien fitness urheilijoiden lempiruokaa ympäri vuoden ja fitness on pelkkää ihanaa ja kisadieetti on ihmisen parasta aikaa!
En oikein itse ymmärrä miksi sitä pitää niin paljon aina kaunistella, kun todellisuudessa varmasti kaikilla on niitä vaikeita päiviä, mielitekoja, varmasti väsyttää ja on nälkä ja varsinkin viimeisillä dieettiviikoilla ne parsakaalit tulee usein korvista (toki dieetin jälkeen ne taas hyvin nopeasti alkaa maistua hyvälle:) Mutta yhteenvetona; fitness on ihan oikeasti kovaa työtä 24/7.
Mutta kaikesta rankkuudesta huolimatta siinä on jotain mikä koukuttaa. Ehkä se jutun suola on juurikin se kuinka rankkaa se on! Tässä lajissa mennään sinne äärirajoille ja tässä todella haastetaan itseä joka päivä. Poistutaan omalta mukavuusalueelta ja vaaditaan fyysisen kunnon lisäksi myös psyykettä. Jos tämä olisi helppoa, kaikkihan tekisivät tätä. Parasta tässä on se kun näkee oman työnsä tulokset ja oman kehityksen. Lisäksi tässä pääsee taistelemaan luonnon lakeja vastaan.
Ei voi kieltää etteikö olisi upeaa olla paremmassa kunnossa yli kolmekymppisenä kahden lapsen äitinä kun parikymppisenä ennen lapsia.
Sitä haluaa asettaa itselleen tavoitteita ja haasteita ja tässä lajissa sitä on.
Onko laji sitten terveellistä?
Tässä kohtaa painotan kuinka äärimmäisen tärkeää on, että kisadieetti on ammattilaisen suunnittelema, sillä väärin toteutettuna fitness voi varmasti myös pilata terveyden.
Itselläni on ollut jo vuosia maailman paras valmentaja Tapani Tape Valkonen. Tapella on rautainen ammattitaito ja vuosikymmenien kokemus alalta ja arvostan myös hänen maalaisjärkeä tähän hommaan ilman ylimääräistä hifistelyä (ihme hifistelyt kun tuntuu tänä päivänä olevan erikoinen muoti-ilmiö).
On hyvä myös antaa kropan välillä levätä ja ennenkaikkea opetella kuuntelemaan omaa kroppaa.
Olen itsekin joskus joutunut jättämään kisadieetin kesken kun kroppa on laittanut vastaan tai tullut väsyneenä loukkaantumisia jotka olisi voinut välttää kuuntelemalla kehon viestejä. Mutta kantapään kautta on opittu. Väkisin tätä ei kannata tehdä ja puskea läpi, esimerkiksi hyvin stressaavassa elämäntilanteessa dieetti ei ole paras mahdollinen ajankohta.
Tässä lajissa pitää ottaa niin moni asia huomioon ja fysiikan lisäksi huolehtia myös omasta henkisestä hyvinvoinnista.
Ammattilaisen ohjeita noudattamalla ja oikein toteutettuna yhtään sooloilematta sekä omaa kroppaa kuuntelemalla vältät metsään menneet kokemukset ja kauhutarinat kehon pilaamisesta.
Entä kisamatkojen glamour?
Tiimiläisten puheenaiheita on pääosin jokaisen ruoansulatus ja kaikki siihen liittyvä. Kisamatkoilla ajankohtaista on myös kisaväri joka sotkee kaiken mihin koskee.
Kisavärin kanssa on ehdottomasti vältettävä kosmetiikan kuten deodorantin käyttöä eli kisamatkojen glamour ja säihke on tässä lajissa tosiaan vain silmälumetta:D Mutta kisamatkat ovat olleet itselleni ikimuistoisia kokemuksia!
Kisailijoiden bäkkärillä ihmisten mielikuvissa varmasti lihaksikkaat miehet eivät saa silmiään irti öljytyistä bikinitytöistä tai päinvastoin, bikinitytöt pyyhkivät kuolaa suupielistään kun ympärillä pyörii vain öljyttyjä lihaskimppuja.
Totuus kisabäkkäriltä on kuitenkin aivan toinen.
Eroottinen lataus on hyvin kaukana eikä kukaan edes huomaa vaikka kilpailijat vaihtaisi bikineitä tai kisahousuja nenäsi edessä!
Kisailijoista tulee ikään kuin yhtä suurta perhettä ja jokainen on niin keskittynyt omaan tekemiseensä, että erotiikka on siitä kyllä hyvin kaukana!
Lisäksi kilpailijoiden välillä vallitsee mieletön kunnioitus toisiaan kohtaan. Vaikka bäkkärillä ollaan puoli alasti vain pienissä bikineissä ja kisahousuissa laittautuneina ja öljyttyinä, vallitsee aina mieletön yhteishenki ja kunnioitus kanssakilpailijoiden kesken. Ainoa mitä kisailijat bäkkärillä kuolaavat on huoltajien vesipullot!!
Kisakausi on päättynyt. Onko kisailuni nyt tässä?
Ei todellakaan!!
Tämän kisakauden saldona oli yksi kulta, yksi hopea ja yksi pronssi sekä pääsen edustamaan Suomea arvokisoihin! Huikea fiilis.
Kieltämättä jo kesäkuun kisat Italisssa houkuttelee ja nähtäväksi jää jatkuuko kisadieetti vielä tähän perään.
Meillä on ihan mieletön tiimi ja laji todellakin yhdistää. Odotan jo innolla seuraavaa kisamatkaa parhaan tiimin kanssa huikeiden tyyppien kanssa, joilla on tämä sama palo tähän hommaan. Glamour tästä hommasta on kaukana, mutta koska se intohimo❤❤️
Bikinit Pinkkiheidi. Lisäravinteet Sportsnutrition. Kynnet ja kehonhuolto Studio Divino. Hiukset Salon Sereno. Ihonhoito Tampereen Kauneusatelje sekä Environ.
