Tämä sukupuolineutraalius alkaa täällä Suomessa mennä jo hieman yli. Siis ketä ihmistä ihan oikeasti voi loukata jos liikennemerkissä on mies tai nainen?? Ihan oikeasti.
Tai nyt tämä viimeisin keskustelu, kun isänpäivät ollaan muuttamassa henkilönpäiväksi. Ajatustasolla todella kaunis, että otetaan huomioon isättömät lapset. Mutta missä silkkihansikkaissa tulevaa sukupolvea yritetään kasvattaa? Kun ihan jokaisella ihmisellä, niin aikuisella kuin lapsella on varmasti joku kipukohta elämässä joka koskettaa syvästi, joten muutoksia taitaa olla luvassa isommassa määrin. Pian äitienpäivät pitää myös muuttaa, koska kaikilla ei ole äitiä. Entä ystävänpäivät, kaikilla lapsilla kun ei valitettavasti ole sitä ystävää. Lemmikkienpäivä voi tuottaa suurta surua jollekin lemmikkinsä menettäneelle. Entä kun lastenpäivää juhlitaan, kuinka moni kamppaileekaan lapsettomuudesta. Meneekö kohta Isä Meidän-ruokouskin uusiksi? Mielestäni lasten kanssa tulisi kotona keskustella aroista asioista ja asioiden kohtaaminen auttaa heitä kasvamaan vahvemmiksi. Asioiden kieltäminen ja maton alle lakaiseminen on mielestäni vain karhun palvelus. Jokainen meistä tulee elämässään kokemaan omat menetykset, karikot sekä vastoinkäymiset, joita kipuilemme jokainen tavallamme.
Nämä henkilöpäivät ja läheisen päivät särähtävät kyllä omaan korvaani. Läheinenkin voi olla joitakin traumatisoivaa, jospa siis vietettäisiinkin vain päivää! Toisaalta päiväkin voi olla monelle ongelma ja loukata jotakuta.
Siinä päättäjähenkilöille onkin taas pohdittavaa kuinka kaikki mielensäpahoittajat pidetään tyytyväisenä : )
