Olen pitkään vaiennut aiheesta, joka on raastanut eniten sydäntäni.
Kaksi vuotta sitten poikani Jake sai elämäänsä biologisen isänsä, joka ei ensimmäiseen kolmeen vuoteen halunnut olla tämän kanssa missään tekemisissä vaikka ajatus lapsesta olikin ensin hänen.
Kun hänen mielensä tapaamisista muuttui ja hän halusi yhtäkkiä vuosien jälkeen alkaakin tutustua poikaansa, minä tottakai (tai ehkä taas aivan liian kilttinä) annoin mahdollisuuden ja annoin isän ja pojan tavata ja alkaa tutustua toisiinsa.
Olin tehnyt hyvin selväksi, että pojan elämässä joko ollaan tai ei olla, mutta en tulisi ikinä hyväksymään sitä, että poikaa ikinä MILLÄÄN TAVALLA pidetään aikuisten pelinappulana tai koston välineenä ja pienen ihmisen päätä sekoitetaan tulemalla ja menemällä hänen elämässään kun liukuovissa. Minun mielestäni sellaiset ihmiset, jotka kostavat omaa pahaa oloaan lapsilleen, pitäisi viedä saunan taakse ja ottaa sellaisilta luulot pois! Itse kannan omien vanhempieni laiminlyöntejä mukanani joka päivä edelleen ja kärsin yhä heidän virheistään sekä vastuuttomuudessaan. Sellaista taakkaa ei kukaan omalle lapselleen halua!
Pikkuhiljaa isä ja poika tutustuivat ja lopulta viime kesänä he viettivät jo ensimmäisiä kertoja aikaa ihan kahdestaan. He mm. korjasivat venettä ja tähän tarkoitukseen Jake sai ihan oman työkalupakinkin mikä oli hänelle kova juttu! Heillä oli yhteinen auto-ja moottoripyöräharrastus (Jake on aivan hulluna kaikkeen missä on moottori:D). He kävivät yhdessä hampurilaisella ja Jake sai samalla elämäänsä myös isänsä koiran, josta tuli hänelle tärkeä.
Sitten koitti päivä kun isän pelaaminen alkoi. Hän järjesti minun tietämättäni Hymy-lehden paikalle tapaamisiimme ja rahasti eri lehtiä tapaamisillamme. Hän soitteli eri lehtiin ja tarjosi heille erilaisia juttuja meistä luonnollisesti korvausta vastaan ja tiedotti milloin meidät missäkin yhdessä nähtäisiin. Hän järjesti tilanteita mitkä otsikoissa näyttäisi hyvältä ja mistä sai edes jonkinmoisen palkkion. Kun tämä toiminta minulle paljastui, olin pöyristynyt!! Mies, joka ei maksa elatusmaksujaankaan kehtaa rahastaa ihmisellä, joka elättää hänen poikansa! En enää luonnollisesti halunnut olla missään tapaamisissa itse mukana.
Mutta kun iso poika suuttuu aikuisten hiekkalaatikolla, kuka siitä sitten kärsii? Tässä tapauksessa koston välineenä on Jake, hänen oma poika. Jos pojan äidistä ei enään hyödy, se kostetaan omalle pojalle! Pojan whatsapp ääniviesteihin ja autojen kuviin ei yhtäkkiä enää vastata. Ja poika odottaa ja ihmettelee. Isä ei onneksi koskaan ole ollut pojalle sentään niin läheinen, että Jake päivittäin hänen peräänsä kyselisi. Satunnaisia kyselyitä silloin tällöin. Syntymäpäivän iltana hän ihmetteli miksi isä ei soittanut.
Mutta eilen kun kävimme syömässä paikassa, jossa Jake oli isänsä kanssa kesällä käynyt, ikävä laukesi ja illalla se purkautui lohduttomana itkuna. Oli sydäntä raastavaa kun itkun syyksi selvisi ikävä isää. Näytin pojalle kesällä otettuja valokuvia kun he viettivät aikaa yhdessä sekä koiran kuvia, jota hän myös ikävöi. Kuvat toivat pojalle lohtua ja annoin tottakai pojan pyynnöstä taas lähettää isälleen whatsapp viestin, minkä hän edelleen säännöllisesti haluaa isälleen laittaa vaikka vastausta ei tule. Kuvassa on taas toistakymmentä rivillistä poliisiautoja, lentokoneita, junia jne. Poika ei saanut tälläkään kertaa isältään vastausta, vaikka viesti luettiin.
Kuulen jatkuvasti väitteitä useilta eri tahoilta, että minä en anna isän tavata poikaansa! Isä on ollut yhteydessä jopa läheisiini ja väittää heille minun kieltävän isää tapaamasta poikaansa!! Kuulen jatkuvasti olevani syypää siihen, ettei poika näe isäänsä. En ole koskaan, milloinkaan kieltänyt heidän tapaamisiaan enkä ikinä tule kieltämäänkään. Vaikka oikeudessa annettiin hänelle poikaansa ainoastaan 2h tapaamisoikeus kuussa, en ole milloinkaan laskenut tuntimääriä, vaan jos he ovat halunneet viettää aikaansa yhdessä, olen sen heille tottakai suonut ilman kelloja tai sopimuksia. Olen antanut anteeksi jopa pahoinpitelyt, vaikka pahoinpitely kohdistui myös lapseemme, sillä olin silloin raskaana!! Ainoa asia minkä olen kyllä kieltänyt ja erittäin tiukasti on se, että poikaa ei saa pitää pelinappulana tai koston välineenä!! Ja surullisinta on se, että tuollaisen asian tulisi olla kaikille vanhemmille aivan itsestäänselvää, mutta toiset ihmiset ovat näköjään vain niin vajavaisia ymmärtämään tällaista itsestäänselvää asiaa. Edes oikeuteen en olisi aikanaan halunnut mennä, joten juristini kanssa koitimme saada isää osallistumaan lukuisiin sovittelu tapaamisiin koskien huoltajuusasioista, mutta isä ei koskaan saapunut näihin paikalle. Sitten uhriudutaan kun lapsen etuja aivan luonnollisesti käsitellään oikeudessa kun isä on siihen itse täysin kykenemätön! Ja nyt isä ei yhtäkkiä vastaakaan pojan yhteydenottoihin kun pojan äiti, eli minä en suostu olemaan myytävänä! Niin Säälittävää ja raukkamaista.
Tästedes en suostu kuuntelemaan isän selittelyjä kuinka hyvä ihminen ja isä hän pojallemme on. Tämä kirjoitus olkoon myös piste kaikille niille juoruille mitä olen sieltä täältä jo pidemmän aikaa kuunnellut.
Onneksi Jaken elämässä on niin korvaamattoman ihania ihmisiä. Tyttäreni isällä oli kyllä pelisilmää kun hän alkoi sivusta seuranneena nähdä ja todeta, ettei Jaken isästä ole pojalle isäksi ja hän otti asiasta hienosti kopin. Jake onkin saanut hänestä uskomattoman upean miehen mallin. Mies, joka kohtelee kanssaihmisiä ainostaan hyvin, näyttää pojalle terveen miehen mallia sekä hyvää esimerkkiä ja ennenkaikkea on aina hyvä isä lapsilleen. He tekevät Jaken kanssa yhdessä paljon isä&poika juttuja, mistä Jake suunnattomasti nauttii. Heti kun Jake alkoi puhumaan, hän itse alkoi kutsua tyttäreni isää myös omaksi isäkseen ja täytyy kyllä sanoa, että ei se lapsen tekeminen tee vielä kenestäkään isää, vaan se tekee isän kuka oikeasti on isänä lapselle. On upeaa, että Jake on otettu heidän puoleltaan ihan omakseen ja myös molempien kumppanit ovat alusta asti nähneet kuinka upea tilanne Jakella on kun on rakastavia ihmisiä hänen ympärillään, jotka siinä on ja pysyy. Jakelle on tehty heidän kotiinsa ihan oma huonekin eli lapsillani on kaksi rakastavaa kotia ja paras mahdollinen isä<3
Olen hyvin kiitollinen, että Jakella on isä (kun biologisesta isästä tähän ei ollut) jolle hän haluaa askarrella isänpäiväkortit ja joka on isänä pojalle päivästä tai tämän mielestä riippumatta. Lapsen kehityksen kannalta tämä on äärimmäisen tärkeää. Kehen lapsi voi luottaa jos ei omiin vanhempiinsa?? Minulle on tärkeää, että lapseni tietävät, että olen tässä aina vaikka tapahtuisi mitä! Mikään ei saa minua hylkäämään omia lapsiani, ei edes oma kuolemani!
Mielestäni ihminen joka laittaa oman itsensä lastensa etusijalle ja pitää heitä pelinappulana, ei ansaitsisi yhtäkään lasta.
