Tulee kuluneeksi 3 VIIKKOA kun olen viimeksi treenannut! Ikuisuus mulle joka tottunut urheilemaan päivittäin. Meidän perheeseen on nyt iskenyt vuorotellen jokaiseen kaikki mahdolliset pöpöt ja kun yksi on parantunut, seuraava on jo petipotilas. Olen keikat ja työt hoitanut korkeasta kuumeesta huolimatta, mikä on taas tottakai pitkittänyt omaa toipumista ja kaiken kukkuraksi minulle puhkesi vielä astma! Joskus pienenä lapsena minulle puhkesi allergian seurauksena astma, mikä kuitenkin lopulta parani lähes kokonaan eikä vaivannut vuosiin, kunnes sitten poikani Jaken odotusaikana se sitten puhkesi stressiperäisenä eron sekä kaiken mediakohun ja stressin seurauksena. Nyt sitten kaiken kuumeen ja flunssan lisäksi minulle puhkesi jälleen astma. Harmittaa. En äkkiä tiedä inhottavampaa tapaa sairastaa kun se kun ei saa henkeä, tuntuu että happi loppuu. Siihen päälle korkea kuume. Koitat hengittää höyryvettä, saunoa, hengittää ikkunasta raikasta talvi-ilmaa.. Mikään ei auta. Normaalisti hyppisin seinille kun en pääse treenaamaan, mutta olen ottanut nyt tämän pakkolevon palautumisen kannalta ja heti kun kuume laski, olen käynyt nyt huoltamassa kehoa säännöllisesti kuivakuppauksessa sekä hieronnassa. Päätin, että nyt en riskeeraa menemällä treenaamaan liian aikaisin vaan olen keskittynyt kunnolla toipumiseen ja kehon huoltoon. Voin vain kuvitella kuinka hyvää täysi lepo sekä säännöllinen hieronta ja kehonhuolto on nyt tehnyt kropalle! Nyt vihdoin näyttää sille, että huomenna pääsen vihdoinkin aloittamaan pikkuhiljaa taas treenit ja paluun arkeen. En malta odottaa sitä fiilistä minkä kunnon treenistä saa!! Kun on katsonut lasten sairastelua ja sairastellut nyt itse, sitä osaa arvostaa terveyttä ihan eri tavalla. Ja jos sitten kaikki flunssat on vihdoin meidän perheessä selätetty, voi seuraavat kisatavoitteetkin lukita;) Niistä lisää ensi viikolla❤️
Sairastelua :/
