Sukulaiseni nukkui pois. Tuntuu pahalta siksi, että vasta aikuisena sain mahdollisuuden tutustua tähän ehkä yhteen kilteimmistä ihmisistä mitä tiedän. Sain viimeaikoina kokea kuinka raskas asia saattohoito on, mutta samalla myös yhden tarinan kaunis loppu. Kun läheiset ja rakkaimmat saavat vielä mahdollisuuden pitää kädestä, halata, nauraa yhdessä, kysyä mikä mieltä on ehkä askarruttanut, saavat mahdollisuuden hyvästellä. Saatettavakin saa vielä mahdollisuuden esittää ne pienimmätkin viimeiset toiveet, jos sellaisia vielä on. Saattohoito on surullinen, mutta samaan aikaan myös kaunis tapa lähteä täältä levollisin mielin läheisten saattamana. Sain mahdollisuuden hyvästellä ja samalla sain kuulla tarinoita, jotka jäävät ikuisesti elämään sydämeeni. Sain myös kuulla asioita mitä minulle ei oltu koskaan kerrottu. En koskaan unohda kuinka kiltti ihminen olit ja olen iloinen että minussa virtaa sama veri.
Kaunista kotimatkaa, tulee ikävä.. <3
