Se olis enää 4 viikkoa Albanian kisoihin. Miten aika menee näin nopeasti?? Täytyy myöntää, että nyt alkaa dieettiväsymys painaa. Oma hajamielisyys tosin huvittavaa, toistan samoja asioita mitä aiemmilla kisadieeteillä; ajan bensakorkki auki, tavarat löytyy mitä erikoisimmista paikoista, unohdan minne olen menossa, etsin tavaroita jotka ovat kädessäni ja välillä tuntuu, että taas on tullut se aika kun pitäisi ripustaa kaulaan osoite mihin löytäjä voi palauttaa kun hukkaan i
tseni. Eikä mikään ihme, että askelkin alkaa jo hieman painaa, onhan kisadieetti edennyt jo viimeisille viikoille. Tässä vaiheessa sitä ei enää jää energiaa millekään ylimääräiselle ja sitä väkisinkin karsii kaiken ns.ylimääräisen kisoihin asti. Kuitenkin jaksettava treenata 5x vkossa salilla, aerobiset, poseeraustreenit ja kehonhuolto päälle, töiden sekä kiireisen lapsiarjen lisäksi. Joku voi miettiä mitä järkeä on väsyttää itseään kisadieetillä, mutta se kaikki palkitaan sillä hetkellä kun kisakunto kuoritaan esiin ja saa nähdä kovan työnsä tulokset sekä oman kehityksen. Etenkin kun muistaa vielä kirkkaasti vuosien takaiset epäilykset onko minusta todella tähän. Kisalavalle noustessa voi jälleen todeta ylittäneensä itsensä! Jos se olisi helppoa, se ei olisi tavoittelemisen arvoista:)
Tässä kohtaa täytyy antaa tunnustustusta rakkaille ystäville ja läheisille, jotka ymmärtävät mitä tämä laji vaatii ja kunnioittavat valintaani, sillä he tietävät, että teen tätä rakkaudesta lajiin. He ymmärtävät epäsosiaalisuuteni, jonka loppurutistus tuo väistämättä mukanaan ja elävät täysillä hengessä mukana. Kisojen jälkeen on taas ihana antaa aikaa heille<3
Olen ollut kisadieetillä varmasti myös haastava kumppani. Onneksi autourheilu vaatii super rautaisia hermoja:’D
Tähän loppuun vielä haluan kiittää kaikkia teitä ihania lukijoita ihanista palautteista ja tsempeistä mitä teiltä on paljon tullut. Jokainen lämmittää mieltä<3 Aionkin jatkossa panostaa blogiini entistä enemmän, joten pysykää jatkossakin menossani mukana<3
